Mun pitää myöntää, että mua hävettää. Mä valitan turhasta. Mulla on kaikki hyvin. Katto pään päällä, ja mä saan hyvityksenä melkein kaiken mitä mä haluan. Nytkin tuli lahjana matka Yhdysvaltoihin. Kolme viikkoa tien päällä. 

Katoin just leffan "Kuvittelen aiken Argentiina". Se oli hyvä pätkä, eräs niistä, joka sai mut taas jälleen kerran tajuamaan, että mulla on kaikki hyvin. Mun ei ole tarvinnut käydä sotia läpi tai vallankumouksia. Mä en ole kokenut hurrikaaneja tai tulvia.

Mä ajattelin, että seuraavan kerran, kun mua haukutaan ja mulle huudetaan, mä pyydän lahjaks silmäleikkausta. Mä en nää tätä tietokoneen ruutua ilman laseja. Piilareita mä en osaa käyttää. En oo tottunu.